Syntyvyysvaje

15/04/2011

Aikaisemmin julkaistu toisella otsikolla Talouselämä-lehden TEbattisivuilla

Yritin jo 1980-luvulla nostaa julkisen keskusteluun syntyvyysvajeesta johtuvat uhkakuvat. Turha yritys. Aihe on sen jälkeenkin pysynyt kiellettyjen puheenaiheiden listalla. Vaalikampanjan aikana siitä ei lausuttu halaistua sanaakaan, vaikka väestöpyramidin vääristymiseen liittyvät ongelmat ovat jo käden ulottuvilla.

Aikanaan sanottiin minulle ettei tarvitse tehdä mitään. Nyt sanotaan, ettei voi tehdä mitään. Totta on, että on pakko sopeutua. Mutta ellemme ryhdytä toimiin, edessä olevat vaikeudet kumuloituvat. Ylläpidämme kulutustamme syömällä inhimillistä peruspääomaamme.

Syntyvyyden nostaminen kestävälle tasolle (2,1 lasta naista kohden) alkaa korjata taloutta vasta neljännesvuosisadan jälkeen. Se on poliitikoille ja ehkä äänestäjillekin myrkkyä. Vaihtoehto on kuitenkin jatkuva sopeutuminen, kuihtuminen ja lopulta kansakunnan katoaminen.

Syntyvyysvajeen syyt ovat monitahoisia, eikä helppoja ratkaisuja ole tarjolla. Senkin takia asiaa pitää pohtia julkisesti. Ennen kaikkea on tunnustettava ongelman olemassaolo. Verotustakin pitäisi rukata. Nyt keskituloiset monilapsiset perheet putoavat elintasokuoppaan samalla kuin lapsettomat pariskunnat sen kun porskuttavat. Tämä on nyky-yhteiskuntamme pahinta epäoikeudenmukaisuutta.