Vaalit häiritsevät aina päätöksentekoa

09/04/2011

Aikaisemmin julkaistu Talouselämä-lehden TEbatti-sivuilla

Sveitsissä vuosia sitten pidetyssä kansanäänestyksessä kansalaiset suurella enemmistöllä hyväksyivät hallituksen ehdottamat veronkorotukset. Latviassa hallitus oli ennen viime vuoden vaaleja toimeenpannut kipeitä leikkauksia, ja johtava hallituspuolue lupasi kampanjassaan lisää sitä samaa. Seurauksena oli selvä vaalivoitto.

Suomessa vastaavia tilanteita on vaikeata kuvitella. Japanin ydinvoimakohun ensimmäisissä jälkimainingeissa tein muutamalle luottopuolueeni johtohahmolle seuraavan ehdotuksen. Puolueen tulisi selväsanaisesti todeta, että Japanin tapaukset eivät millään tavalla vaikuta suomalaisten ydinvoimaloiden turvallisuusarviointiin. Ajatukseni eivät saaneet vastakaikua. Myöhemmin lehtiuutinen kertoi että mielipidekyselyn mukaan suomalaiset eivät olleet muuttanut ydinvoimakantojaan. Julkitoin iloni blogissani otsikolla ”Olen ylpeä olla suomalainen”.

Kun ajattelin asiaa lähemmin, puolueen vaalitaktiikka rupesi tuntumaan johdonmukaiselta. Ulostulo ydinvoiman puolesta lämmittäisi kyllä ydinvoiman kannattajia, mutta tuskin toisi uusia äänestäjiä. Toisaalta oman puolueen vastustajille (niitäkin löytyy) se olisi kova paikka. Heille ydinvoiman vastustaminen lähentelee uskonnonharjoitusta. Vahva ulostulo ydinvoimavastustuksen huippuhetkenä voisi hyvinkin vaikuttaa äänestämiskäyttäytymiseen.

Oli miten oli, vaalien alla poliitikot yleensä kilpailevat äänestäjien aliarvioinnissa ja mielistelyssä. Heitä käsitellään kuin kuritonta lapsilaumaa, luvataan karkkeja eikä vaadita läksyjen lukua. Kuitenkin eräs Mauno Koivisto aikanaan fundeerasi televisiossa edessä olevia vaikeuksia ja tarjolla olevia pahanmakuisia lääkkeitä. Ja jatkoi sen jälkeen menestyksellistä poliittista uraansa.

Häiritsevätkö vaalit Suomen päätöksentekoa? Tämä on toimittajan retorinen kysymys. Ikävien asioiden lykkääminen vaalien ylitse on demokratioissa itsestäänselvyys. Täytyykö näin olla? Ei välttämättä, mikä ilmenee alussa esittämistäni esimerkeistä. Suomessakin on toki nähtävissä selvää edistystä elinaikanani. Kaikki on kiinni poliitikkojen ja äänestäjien keskinäisestä luottamuksesta. Epäluottamus ikävä kyllä ruokkii itseään, mutta sama koskee myös luottamusta. Tosiasioiden esille tuominen vaatii rohkeutta ja sillä on riskinsä. Mutta ilman tällaista riskinottoa poliittinen plussummapeli ei ota onnistuakseen.