Yksilön vapaus ja taloudellinen tasa-arvo

10/05/2011

Aamulehden palstoilla keskustelin professori Markku Ojasen kanssa kirjasta Hyvinvointi ja tasa-arvo. Tässä loppupuheenvuoroni.

Professori Ojasen viime kirjoituksen otsikosta (Puolustan yhä taloudellista tasa-arvoa) voisi helposti rakentaa uuden väittelyn. Toimittaja pyysi minulta kuitenkin ”sopivaa synteesiä”. Tyydyn siis vain toteamaan, että vapaus ja tasa-arvo ovat keskinäisessä ristiriidassa niin kauan kuin ihmiset ovat erilaisia. Poliittiseen tasa-arvoon liittyvät oikeudet ja vapaudet johtavat väistämättä taloudelliseen eriarvoisuuteen. Taloudellinen tasa-arvo voidaan saavuttaa vain turvautumalla poliittiseen pakkovaltaan, jolloin vapaus on mennyttä.

Muodossa tai toisessa tulonsiirrot ovat aina ja kaikkialla olleet demokraattisen politiikanteon keskeisiä kiistankappaleita. Tulonsiirtojen kautta ilmentyy yhteisön jäsenten keskinäinen solidaarisuus. Harva kiistää niiden tarpeellisuuden. Kysymyksiksi jää vain miten paljon; millä tavalla; kenelle; keltä? Kaiken kaikkiaan hyvin moniulotteinen ongelma, jota olen käsitellyt blogissani otsikolla Taxation, Solidarity and Liberty.

Yksilön vapauden ja yhteisön solidariteetin välinen tasapainoilu on parhaimmillaankin taloudellista nollasummapeliä. Poliittiset intohimot ja eturistiriidat ovat alati uhkaamassa vaurautta luovaa plus-summapeliä, josta hyvinvointimme on riippuvainen. Rehellisyys ja avoimuus ovat menestyksen avaintekijöitä. Kansakunnan moraalipääoma on tärkein resurssimme.

Sitä tullaan tarvitsemaan kohdatessamme julkisen talouden yhä kiristyvää kriisiä. Demograafinen vaje, sairaanhoitokustannusten nousu ja eliniän jatkuva piteneminen johtavat väkisin kipeisiin leikkauksiin. Ellemme löydä yhteistä säveltä päädymme vielä taloudelliseen tasa-arvoon, jossa kaikki ovat yhtä köyhiä.

Erimielisyydet

Luettelo muutamista asioista, joista olemme professori Ojasen kanssa eri mieltä:

- Mielestäni hyvätuloiset, jopa rikkaat ovat meille hyväksi, Ojasen mielestä pahaksi. Tosin hänen mukaansa ”länsimaissa [tätä] tosiasiaa onneksi on kyetty pehmentämään”.

- Ojasen mielestä rikkaiden verotuksella voidaan rahoittaa köyhien tukemisen. Tämä on paha laskuvirhe. Rikkaita on aivan liian vähän. Keskiluokka kantaa aina suurimman osan verotaakasta.

- Ojasen mielestä kaikki tulot ovat periaatteessa yhteisiä ja uudelleen jaettavissa. Minusta tulo kuuluu periaatteessa sen tekijälle.

- Ojasen mielestä yhteiskunta on kuin perhe, jossa valtio toimii kaikkivaltiaana patriarkkana. Minun mielestäni yhteiskunta on vapaiden yksilöiden yhteenliittymä.

Yhteinen pohja

Lopuksi luettelo muutamista asioista, joista toivon olevamme professori Ojasen kanssa samaa mieltä:

- Kansalaisten pitäisi ensisijaisesti vastata omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan.

- Perhesiteiden höllentyminen on vahingollista ja aiheuttaa kasvavia ongelmia.

- Perusongelma on köyhien heikko ansaintakyky. Sen parantamiseen on pyrittävä kaikin keinoin.

- Harmaa talous ja muu veronkierto on saatava kuriin. Sama koskee veroparatiiseja. Rikkaatkin maksakoon veronsa.

- Amerikan Yhdysvallat ei ole maailman ihannemaa, vaikka sinne pyrkivät sekä köyhät että lahjakkaat.

- Kansalasten eriarvoisuus ja suuret tuloerot ovat epätoivottavia.